Sukelluskellon historia liittyy vesitiiviiden kuorien, selkeiden taulujen ja turvallisen sukellusajan seurannan kehitykseen. Nämä tarpeet muovasivat nykyään tuntemamme rakenteen.

1. Tiiviistä kuorista työkalukelloihin

Rannekelloja alettiin suojata vedeltä määrätietoisemmin 1900-luvun alussa, ja 1920-luvulla tiivistetyllä nupilla ja takakannella varustetut kuoret kehittyivät. Vuonna 1953 julkaistiin merkittäviä 100 metrin sukelluskelloja, kuten Rolex Submariner ja Blancpain Fifty Fathoms, samaan aikaan kun laitesukellus yleistyi.

2. Ajanottoa ja luettavuutta varten

Varmistettu, yleensä yhteen suuntaan kiertyvä minuuttikehä auttaa seuraamaan kulunutta aikaa. Erottuvat, hohtavat osoittimet ja indeksit helpottavat lukemista hämärässä. Turvallisuus edellyttää silti oikeaa asetusta ja sukellussuunnitelmaa, eikä kello yksin riitä.

3. Mitä ISO 6425 tarkoittaa?

ISO 6425:2018 määrittää vaatimukset ja testit vähintään 100 metriin suunnitelluille sukelluskelloille, joissa on varmistettu ja pimeässä näkyvä sukellusajan mittausjärjestelmä. Sukelluskellon ulkonäkö tai vesitiiviysluku ei yksin osoita standardin täyttymistä.

4. Valitse käyttötarkoituksen ja tietojen mukaan

Tarkista ilmoitettu vesitiiviys, rannekkeen soveltuvuus, nupin sulkeminen, kehän ja painikkeiden käyttö sekä huolto-ohje. Tiivisteiden ikääntyminen tai kuoren avaaminen voi heikentää vesitiiviyttä, eikä metrilukema ole kirjaimellinen turvallinen sukellussyvyys.

Tutustu muihin malleihin FantaStreetissä. Tuotesivun tiedot ja käyttöohje ovat aina tärkeimmät kellokohtaiset hoito-ohjeet.